Välillä mietityttää, että treenaanko tarpeeksi. Teenkö oikeita asioita ja oikeassa järjestyksessä ja riittävän usein. Uskon, että sama mietityttää monia muitakin.
Aiempien koirieni kanssa olen tehnyt treenisuunnitelmia ja aika ajoin pitänyt treenipäiväkirjaa, joka tosin on aina jäänyt. Päiväkirjaa pidän kyllä edelleenkin hyvänä tapana, kunhan muistaa hyödyntää niitä muistiinpanoja ja suunnitella tulevat treenit sen mukaan, miten aiemmat menivät.
Mutta olen luopunut tarkkojen suunnitelmien tekemisestä. Toki listaan ylätasolla asioita, joita koiran tulisi osalta. Ja mietin lähitulevaisuuden treeniaiheet. Mutta varsinaisen treenin päätän vasta, kun olen nähnyt, miten edellinen menee. Ja mitä alueita on hyvä vahvistaa. Nuoren koiran kanssa eteen tulee tilanteita, joissa huomaan, että nyt on tehty liikaa ohjattua treeniä, onkin vapaan haun tai jonkun muun itsenäisen tehtävän vuoro. Tai päinvastoin. Lisäksi opin koko ajan tuntemaan nuorta koiraa paremmin, ja yritän sen pohjalta suunnitella tehtäviä, jotka vahvistavat haluttua tekemistä.
Minä etenen aika hitaasti, joskus turhankin hitaasti eli en etene ja vaadi koiralta lisää, vaan jäämme mukavuusalueelle. Tässä on siis itsellä paljon opittavaa, että muistan vaikeuttaa treenejä.
Ja toki treenin määrä ja sisältö riippuvat siitä, mitä tavoittelee. Minä tähtään rodunomaisiin lajeihin, mutta vain sillä ajatuksella, että teemme ja kisaamme niin kauan, kun se on mukavaa. En siis tähtää KVA-arvoon tai kansainvälisiin kisoihin.
Tulen välillä sokeaksi omalle ja koiran tekemiselle, sillä treenaan rodunomaisia lajeja pääosin itsekseni. Sen lisäksi olen käynyt silloin tällöin eri kouluttajien yksityistunnilla saamassa palautetta ja opastusta siitä, mihin tulisi kiinnittää huomiota ja mitä tehdä seuraavaksi. Tämä on toiminut Mayan kohdalla hyvin. Aiempien koirien kanssa osallistuin hyvin nuoresta iästä alkaen isompiin kimppatreeneihin, jotka vaativat nuorelta koiralta paljon.
Kimppatreeneissä olemme kyllä käyneet treenaamassa malttia, paikallaoloa, seuraamista jne. Siinä ryhmä toimii hyvin.
Nuorempana tunsin huonoa omaatuntoa, etten treenaa tarpeeksi. Nykyisin harvemmin. Treenaan pääsääntöisesti niin usein, kun se tuntuu hyvältä ja kalenteri antaa myöten. Muutaman kerran viikossa. Muun elämän huomioiden, ja aktiivisesti muuta elämää eläen. Joskus treeni on hyvinkin lyhyt ja tapahtuu omalla pihalla. Joskus mennään metsään tai läheiselle pellolle, mutta sielläkin treeni on aika lyhyt. Huomaan, että joskus lähden treenaamaan, vaikka keksisin helposti muutakin tekemistä. Ihan vain siksi, että treenaaminen Mayan kanssa on kivaa, ja minä nautin, kun Maya nauttii.
Pyrin suunnittelemaan tehtävän ja treeniaiheen ennakkoon, jotta treeni olisi ajankäytöllisesti tehokas ja edistää meidän yhteistä tekemistä. Joskus treeni tosin on suunniteltu vain Mayan energian purkamiseksi ;-).
On hyvä olla tietoinen siitä, mitä koiran tulisi osata ja miettiä harjoituksia, joiden avulla siihen suuntaan päästään. Tämä edellyttää lajeihin tutustumista, kokemuksen kartuttamista ja muilta oppimista. Mutta tärkeää on oppia tuntemaan se oma koira ja miten sen ajatusmaailma toimii. Kun oppii tuntemaan koiransa, yhdessä tekeminen toivottavasti helpottuu ja ei tarvitse korjata niin paljon omia tekemisiään. Tärkeää on myös, että yhdessä tekeminen on pääsääntöisesti mukavaa meille molemmille. Treeni-iloa kaikille!
Elämäntapana noutajat 